KEHON HAPPO-EMÄSTASAPAINO

Happo-emästasapaino on terveellisessä ravitsemuksessa tekijä, jota ei ole tieteellisesti paljon tutkittu. Yksi uranuurtajista on amerikkalainen tohtori Robert O. Young, joka on tutkinut yli 25 vuotta ravinnon ja pH-tasapainon merkitystä terveyteen. Happovoittoinen ravinto, fyysinen rasitus, paasto, stressi, dieetti, alkoholin runsas käyttö tai tupakointi lisäävät elimistön happamuutta. Liikahappoisuus hidastaa elimistön toimintaa, joka johtaa ennenaikaiseen vanhenemiseen: mm. aineen-vaihdunta sekä vatsantoiminta häiriintyvät ja luuston kunto heikkenee. Suurin osa ihmisen arkisista vaivoista päänsärystä ruuansulatukseen ja näppylöistä väsymykseen saattaa johtua elimistön happamuudesta. 

Ovatko happovarastot terveyden uhka?

Happoa muodostavat ruoka-aineet tekevät elimistön aikaa myöten happamaksi, mikäli niitä jatkuvasti saadaan runsaasti ylimäärin, eikä samanaikaisesti ruoka sisällä riittävästi niitä neutraloivia emäksisiä aineita. Elimistön happoylimäärän haittavaikutuksista ei ilmene mitään oireita useinkaan pitkään aikaan. Happoja kertyy verenkiertoon niin kauan kuin mahdollista.

Itävaltalainen professori Ebbinger tuli tutkimuksillaan siihen tulokseen, että noin 35 vuoden iässä sekaruokaa syövän ihmisen elimistö on saavuttanut pisteen, jossa sen happamuus ei voi enää lisääntyä. Hän kutsui tätä tilaa "verireumaksi" useimpien aineenvaihdunta-sairauksien esiasteeksi. Nykypäivänähän lisääntyvät kaikenlaiset aineen-vaihduntasairaudet voimakkaasti yli 40-vuotiaiden keskuudessa. Biologinen lääketiede tuntee lukuisia eri sairauksia, joiden se katsoo aiheutuvat nimenomaan pitkäaikaisesta elimistön happamuudesta. Niitä ovat reumaattiset sairaudet, vanhuuteen liittyvät kalkkeutumissairaudet ja sidekudossairaudet. Sidekudoshan joutuu käsittelemään ne happoylimäärät, jotka eivät voi poistua elimistöstä normaalilla tavalla.

Elimistön synnyttämät happoylimäärät rasittavat myös munuaisia. Mahahaavan epäillään olevan seurausta kyseisen happamuuden noususta, samoin luuston kalkkikadon (osteoporoosi). Osteoporoosi on nykyisin erittäin yleinen sairaus, varsinkin vaihdevuodet ohittaneiden naisten keskuudessa. sairaus on lähes poikkeuksetta tuntematon vegetaristeilla. Liiallinen happamuus voi olla erilaisten kipu- ja särkytilojen, rappeutumissairauksien ja erilaisten aineenvaihduntavaivojen kuten erilaisten reumatilojen, maksa-, vatsa-, munuais- ja sydänvaivojen sekä diabeteksen, kohonneen verenpaineen, verenkiertohäiriöiden ym. aineenvaihdunnan sairauksien syy. Happovoittoinen ruoka kerää nestettä elimistöön samalla tavalla kuin suola. Elimistön liiallinen happamuus heikentää myös hampaiden ja ikenien terveyttä johtaen hampaiden reikiintymiseen, niiden heilumiseen ja irtoamiseen sekä ikenien turpoamiseen.

Koska kaikki "normaaliruoka" on enemmän tai vähemmän happoylimäärää synnyttävää, ei ole vaikea ymmärtää, miksi sekaruokaa moititaan niin voimakkaasti ja emäsvoittoista ruokaa pidetään erinomaisena ja tervehdyttävänä. Käytännön vaikeus on kuitenkin ollut saada koostetuksi emäsvoittoinen ruokavalio, joka tyydyttää kaikki ravitsemukselliset tarpeet ja neutraloisi muodostuvat happamat aineet. Tohtori Robert O. Young on kuitenkin tuonnut ratkaisun ongelmaan. SuperGreens ja Prime pH:n avulla kehon happo-emästasapainottaminen ja ylläpitäminen onnistuu helposti ja vaivattomasti.

Emäsryövärit

Nykyinen ruokavalio sisältää aineksia, jotka ovat elimistön terveydelle suuri vaara. Emäsryöväreiksi kutsutaan sellaisia ruoka-aineita, joista itsestään varsinaisesti muodostu happoja, mutta, jotka kuitenkin vaikuttavat happamuutta lisäävästi ja elimistö joutuu turvautumaan omiin emäsvarastoihinsa. Näistä aineista vaarallisimpia ovat sokeri, valkoiset ydinvehnäjauhot, niistä valmistetut ruoat ja leivonnaiset sekä kovetetut ja raffinoidut ruokarasvat. Tässä selittyy myös se, että monien vegaanien elimistö on yhtä hapan kuin lihansyöjillä, koska he eivät syö riittävän täysipainoista ja käsittelemätöntä ruokaa.

Laskennallisesti voidaan päätellä, että sokerista 97 % vaikuttaa elimistön happamuutta lisäävästi. Todella uskomattomalta vaikuttavat sokerin kulutusluvut tänä päivänä verrattaessa niitä muutaman vuosikymmenen takaisiin lukuihin. Vuosisadan alussa käytettiin maassamme sokeria muutama gramma päivässä; nykyinen määrä on yli 100grammaa. Huomattava osa päivittäisestä energiantarpeestamme tulee siten tyydytetyksi puhtaalla sokerilla.

 Emästen kuluttajana vehnäjauhot ovat verrattavissa sokeriin. Sokeri ja valkoiset vehnäjauhot yhdessä muodostavat kokonaisuuden, jossa happoylimäärän vaikutus ja haitallisuus kaksinkertaistuu. Yhtä haitallisia ovat kovetetut ja raffinoidut rasvat ja öljyt; margariinit ja tavalliset ruokaöljyt. Kyseiset kolme ruoka-ainetta muodostavat elimistöä ajatellen todellisen ryöväritrion.

Emäkset

Happoa muodostavien aineiden vastakohta ovat emästä muodostavat tai emäksiset aineet. Nämä ruoka-aineet sisältävät ns. emäksistä kivennäis- ja hivenaineita. Niitä ovat myös aineenvaihduntaan liittyvät happi sekä kivennäisaineista alumiini, rauta, kalium, kalsium, kupari, magnesium, natrium jne Tärkein niistä on kalsium. Kalsiumin puutteen haitalliset seuraukset on tunnettu jo kauan. Niitä on riisitauti, hammaskaries sekä erilaiset muut luiden epämuodostumat ja vajaakehittyminen. Kalkinpuutos voi johtua joko ravinnon kalkkiköyhyydestä tai elimistön kyvyttömyydestä käyttää ravinnon sisältämää kalkkia hyväkseen. Kalsium tarvitsee piitä imeytyäkseen.

Emäkset poikkeavat epäorgaanisista hapoista ennen kaikkea siinä, että niiden ylimäärästä ei ole haitallisia vaikutuksia. Keho muodostaa jatkuvasti happoja joiden neutraloimiseen tarvitaan kaksikymmenkertainen määrä emästä. Esim. SuperGreens ja Prime pH yhdistelmällä ei voi emäksisoidä kehoa liikaa. Emäksiä kutsutaan myös alkaleiksi.

Mitä emäsvoittoinen ruoka aikaansaa?

Syötäessä joko raakaa tai kypsennettyä emäsvoittoista ruokaa, alkaa virtsa muuttua neutraalimmaksi. Koska useimmilla ihmisillä elimistössä on todella paljon happamia aineenvaihdunta-aineita varastoituneena, näkyvät muutokset virtsassa hyvin hitaasti. Aikaa saattaa kulua muutamasta kuukaudesta jopa puoleen vuoteen. Emäsvoittoista ravintoa tulee syödä todella paljon, ennen kuin emäsylimäärä ilmenee virtsassa.

Myös erilaisten kiputilojen lieventyminen on suorassa yhteydessä elimistön happovarastoihin. Kivut lievenevät ja poistuvat samalla kuin emäsylimäärä kasvaa ja happamat aineenvaihdunta-aineet vähenevät kudoksista. Kaikki kivut eivät kuitenkaan lopu sillä, että elimistö vapautuu hapoista, sillä krooninen happoylimäärä on saattanut vaurioittaa soluseinämiä ja heikentää verenkiertoa eikä elimistön alkalisoituminen vaikuta siihen. SuperGreens sisältää 49 luomulaatuista orasta, itua ja lehteä jotka tuovat elimistölle elintärkeitä ravintoaineita happon runtelemien elinten hoitamiseen.

Vaikuttaako ruoan valmistus happo-emästasapainoon?

Happo-emästasapainoon voimakkaammin vaikuttaviin epäorgaanisiin happoihin ei ruoan valmistusmenetelmät vaikuta. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, ettei keitto- tai liotusvesiä heitetä pois.  Liotus- ja keittovedessä on nimittäin emäksisiä aineita. Happamat aineet sitä vastoin säilyvät keitetyssä ruoka-aineessa. Tästä syystä keitetyt kasvikset, joiden keitinvesi heitetään pois, muodostavat happoylimäärän, vaikka raakana tuote olisikin emäsylimäärän muodostava tuote.

Kasviksista ruokaa valmistettaessa niitä ei koskaan tule keittää suolavedessä, sillä silloin ne menettävät parhaan ravintoarvonsa elimistön happamuutta alentavat ominaisuutensa.

Esimerkkiateria voi koostua mm. seuraavista ruoka-aineista: tuoreet kasvikset esim. avokado, kurkku, ruukkujääsalaatti, pinaatti, kevyesti kiehautetut porkkanat, parsakaali,  erilaiset mausteyrtit, tofu, auringonkukansiemenet ja seesaminsiemenet idätettyinä.

Hoitava ruokavalio

Luontaislääketieteessä oikealla ruokavaliolla on sairauksien hoidossa keskeinen asema. Saksassa käytetään näistä ruokavalioista joko termiä” schonkost" tai "heilkost". Nämä ruokavaliot eroavat periaatteessa melkoisesti toisistaan. Schonkosta tarkoittaa ruokaa, joka suojelee sairastunutta elintä maksaa, vatsaa, munuaisia jne. Heilkostilla tarkoitetaan ruokaa, joka on edullista sairastuneelle elimelle, mutta joka samalla lisää koko elimistön elinvoimaa. Tällainen kokonaisvaltaisesti tervehdyttävä ruokavalio, jota heilkost edustaa, täyttää molemmat näistä vaatimuksista, jotka oikealle ravinnolle on asetettu.

 Useimmat ruokavaliot jopa vegetaarinen voi olla happoylimäärän omaava, jopa erittäin paljon. Näin lähinnä silloin kun ruokavalio koostuu kypsennetyistä tai muulla tavalla prosessoiduista (esim. säilykkeet) aineksista. Eräiden sairauksien hoidossa emäsvoittoinen ravinto on välttämätön hoidon tuki. Näitä sairauksia ovat reumatismi ja muut nivelsairaudet, vanhuuden kalkkiutuminen, vatsahaava, munuaisviat, osteoporoosi ja edema.

Robert O. Youngin kehittämillä Innerlight -tuotteiden avulla on saatu aikaan merkittäviä tuloksia edellä mainittujen sairauksien lisäksi mm. 1- ja 2-tyypin diabeteksen hoidossa. Robert O. Youngin vaimo Shelley Redford Young on laatinut runsaasti herkullisia happo-emästasapainoisia ruokia ja hän on julkaissut myös kaksi erinomaista kirjaa ruuanlaitosta ja kuinka hankkia ruoka-aineet kaupasta.

Paranemiskriisi

Elimistössä olevien happamien aineenvaihduntajäämien poistaminen onnistuu SuperGreens ja Prime pH tuotteiden sekä elävää ravintoa sisältävän ruokavalion avulla. Dieettihoidon alkuvaiheessa voi esiintyä tilanne, joka vaikuttaa taudin pahenemiselta. Näin esimerkiksi reumapotilaiden kivut saattavat lisääntyä melkoisesti. Tilaa nimitetään paranemiskriisiksi. Siitä selviytyminen ja dieettihoidon jatkaminen onnistuu kuitenkin kehoa kuunnellen ja säädellen SuperGreen määrää sen mukaisesti.

Paranemiskriisiä voidaan helpottaa myös erilaisilla fysikaalisilla hoitomuodoilla, jotka aloitetaan samanaikaisesti ruokavaliovaihdon kanssa. Fysikaalisina hoitoina voivat olla tapauksesta riippuen erilaiset kääreet, kylvyt, vesihauteet ja hieronta. Paranemiskriisin aikana ei missään tapauksessa tulisi turvautua esim. särkyä lievittäviin lääkkeisiin tai palauttaa ruokavaliota entiseksi vajaasisältöiseksi sekaruoaksi.

Ne ehkä hetkellisesti helpottavat kiputuntemuksia, mutta aiheuttavat liikkeelle lähteneiden happamien aineenvaihdunta-aineiden varastoitumisen uudelleen entisille paikoilleen ja sitä kautta elimistön happamuusasteen hitaan lisääntymisen.

Miten viljelytapa vaikuttaa happo-emästasapainoon?

Huonossa maaperässä ja väärillä lannoitteilla viljeltyjen kasvisten laatu heikkenee monella eri tavalla. Muutokset ilmenevät alentuneena ravintosisältönä, vitamiini ja kivennäisaineita on vähän sekä muuttuneena happo-emästasapainona. Luonnonmukaisesti viljellyissä kasviksissa on poikkeuksetta enemmän ravintoaineita ja ne ovat emäksisempiä kuin tavanomaisesti viljellyt tuotteet.

Mitkä ruoat ovat happamia ja mitkä emäksisiä?

Vihreät vihannekset ovat pääsääntöisesti emäksisiä, erittäin emäksisiä kasveja ovat muun muassa kurkku, oraat ja idut.

Myös osa hedelmistä muodostavat elimistössä emäksisiä aineenvaihduntatuotteita, sisältämistään hapoista huolimatta. Tästä syystä saattaa olla hämmästyttävää, että erittäin happamalle maistuvat hedelmät kuten sitruunat, tuottavat emäksisen reaktion elimistössä.

Happamuutta kehossa lisäävät mm.  kahvi ja tee (myös vihreä tee) liha, kananmuna, juusto, maito sekä muut maitotuotteet, sokeri, valkoiset jauhot, makeutetut ja pastöroidut tuoremehut sekä alkoholi. Myös kaikista viljoista muodostuu happoja samalla tavalla kuin lihasta tai kalasta. Vilja (varsinkin täysjyvä) voivat vaikutukseltaan olla jopa voimakkaampia kuin liha. 

Lisätietoja

Palaa etusivulle